Toinen päiväkirjamerkintä

Ennakointi osui osin oikeaan: tätä toista lauluntekijän päiväkirjamerkintää kirjoitinkin jo hartaasti etsimälläni ja lopulta löytämälläni ikiomalla työhuoneella. Tosin kirjoitin tämän postauksen ensimmäiset rivit jo 17. syyskuuta ja nämä loput tänään 19. lokakuuta, mikä oikeastaan onkin aika hyvä vihje myös siitä, kuinka lauluntekeminen on edennyt sitten edellisen postauksen.

Tuon edellisen päiväys on 4. elokuuta. Sen jälkeen olen viettänyt yhteensä 29 kokonaista päivää matkalla käsittäen mm. vierailut kuuteen eri maahan (yhteen niistä kaksi kertaa) sekä visiitit omaan pääkaupunkiimme kahdeksan kertaa. Olen siis ollut aikamoinen reppureissumies. Sen vähän ajan, mitä minulla on ollut käytettävissä musiikkihommiin, olen pääasiassa käyttänyt työhuoneeni valmisteluun: eilenkin vietin siellä puoli tuntia, maalasin muutaman akustiikkalevyn päädyt lateksilla ja kiinnitin kolme akustiikkalevyä seinälle.

Löysin siis sen kaipaamani työhuoneen. Koppero on kooltaan 11 m2 ja sijaitsee Nokialla nostalgisessa tehdasmiljöössä. Paikan löytäminen ei ollut ihan helppoa, mutta yritykseni palkittiin huoneen erittäin hyvällä sijainnilla oikean työpaikkani vieressä: siirtymisiin ei tuhraannu aikaa.

Vaikka pääasiassa aika onkin toistaiseksi mennyt siivoamiseen, tavaroiden roudaamiseen, suunnitteluun, akustointiin, niin muutaman kerran olen myös ehtinyt ottaa huoneella kitaran syliin ja laulaa.

Olikin mukava yllätys löytää sanoituspapereiden joukosta lappunen, jonka otsakkeessa lukee Minne tuuli tuo ja joka yllätyksekseni kuulosti laulettaesa miellyttävän valmiilta. Kauan sitten – ehkä vuonna 1991? – eräs ystäväni pyysi minua kirjoittamaan laulun, jossa ollaan meren äärellä. Laulu syntyikin aikanaan nopeasti, mutta tietty viimeistelemättömyys sitä on kyllä vaivannut.

Ollessani työkomennuksella Helsingissä keväällä 2009, eurovaalien alla, istahdin siellä kerran meren rannalle ja mieleeni tuli jatkaa laulun kirjoittamista. Näin tein ja sen jälkeen olenkin kirjoittanut ja kääntänyt laulun sanoitusta ees ja taas ja ympäri useita kertoja: nyt sanoitusvihkostani löytyy joitakin otteita laulusta ja erinäisiä pikkulippusia ja -lappusia on siellä täällä. Sanoitus muistaakseni jäi keskeneräisenä roikkumaan – jälleen kerran.

Olin kuitenkin saanut siitä yhden version hyvälle mallille, mutta ilmeisesti lauluun puutuneena unohtanut tuon version muiden papereiden joukkoon heti puhtaaksikirjoituksen jälkeen. Kuvittelin siis paperin löytäessäni  laulavani keskeneräisiä säkeistöjä, mutta iloni ja ihmetykseni oli suuri, kun sanat istuivat säveliin ja laulu eteni tasapainoisesti ja herkästi. Sen sijaan se, mikä vielä puuttuu, on ylimääräinen säkeistö, eräänlainen käännekohta, joka laulussa alun perin oli, mutta joka on matkan varrella lentänyt romukoppaan. Nimittäin mielestäni laulu edelleen tarvitsee sellaisen, minulla ei vain ole aavistustakaan, millainen sen pitäisi olla.

Ihan täysin erakko en ole musiikkini kanssa myöskään ollut, nimittäin kävin laulamassa yhden muutaman kappaleen mittaisen pikkukeikan, ja luettakoon sosiaalisuudeksi sekin, että hyvin monen vuoden tauon jälkeen liityin uudestaan Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry -järjestöön. Nyt vain odottelenkin Elviksen pikkujouluja…

Jarmo Sunnari

Tampereella 19.10.2013